sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

yllättäviä kohtaamisia

Tapahtumarikas sunnuntai oli pullollaan omituisia luontokohtaamisia, täpäriä pelastumisia ja ennen kaikkea iloa ja aurinkoa. Vaikka asummekin maalla, ja täällä melko tiheään näkee teiden yli loikkivia peuroja, kauriita ja hirviä, pääsi pyhäpäivän tapahtumaketju yllättämään minutkin.


Olen aina ollut varsin eläinrakas ja innostun valtavasti myös, kun näen jonkun villieläimen. Kohtaaminen ihkaoikean bambin kanssa oli ehkä parasta ikinä. Koiralenkki korkean heinikon läpi ei luvannut mitään tavallisesta poikkeavaa. Vasta kaverin kauhistunut ääni paljasti hyvin nuoren kauriin, joka kyyhötti kerällä heinikon sylissä. Jos ystävälläni ei olisi refleksit toimineet nopeasti, olisi kauris jäänyt kengän alle. Pienen emo oli todennäköisesti jossain lyhyen matkan päässä syömässä tai juomassa. Lähes vastasyntyneen näköinen pienokainen oli jotain niin liikuttavaa!


Iltapäivän pihansiivous ja halkojen kanto rytmittyi mukavasti linnunpoikia pelastaen. Valtavan suuren ja korkean rukon päälle rakennettu linnunpesä paljastui vasta, kun halkoja oli kannettu yli puolet kuormasta. Kuivumaan jätetyt halot houkuttivat kasana useampaakin lintua. Väleistä löytyi tykötarpeita ja pesänalkuja. Pesä piti kantaa turvaan. Ämpäri täynnä kuivaa kasvijätettä oli juuri sopiva paikka pesälle. Linnut sirkuttivat kauhuissaan, kun pienokaista kannettiin eri paikkaan. Hommaa ei tietysti helpottanut yksi pudonnut poikanen, jota metsästettiin halkojen välistä. Illansuun suurin yllätys oli kaksi poikasta lisää, jotka ilmiintyivät halkojen seasta, kun puita kannettiin lisää. Raukkaparat olivat varmasti tipahtaneet pesästä jo aiemmin. Voi helpotusta, kun näimme vihdoin yhdeksän aikaan illalla emolinnun kantavan toukkaa pienokaisilleen. Pelkäsin, että se hylkää pesän kaiken touhuamisen takia. 


Illan päätteeksi oli ihan kiertää rauhassa kameran kanssa ja huomata, että kaikki ruusut kukkivat. Juhannusruusu on aina upea näky iltamyöhällä. 


Aurinkoista ja ihanaa viikon alkua!

SHARE:

19 kommenttia

  1. Ihana Sinä, kun autat luonnoneläimiä <3 Voin niin kuvitella, kuinka haltioissasi olet ollut vauva-bambista!
    Ihanaa uutta viikkoa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunsin jo rukon purkamisesta huonoa omaatuntonta. Se oli kuin jättimäinen hyönteishotelli. Melko monta ampiaispesää sieltä löytyi. Hylättyjä kyllä kaikki. Bambi oli kyllä jotain ihan utopistista <3

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos! Innostun ruusuista koko ajan enemmän. 4 erilaista pensasruusua olen tänä kesänä jo istuttanut tontin laidalle. Onneksi vielä mahtuu. Ne ovat sellaisia tilanviejiä.

      Poista
  3. Ihania kohtaamisia on tiellesi sattunut <3
    Mukavaa alkannutta viikkoa sinne!

    VastaaPoista
  4. Olipa sinulla paljon mukavia kohtaamisia, ihana pieni bambikin! Upeita kuvia ja ihania ruusuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näihin poikasiin törmää niin aniharvoin. Ja hyvä niin! Pysyvät turvassa.

      Poista
  5. Ihania tapahtumia ja "osumia".
    Minulla oli myös ihana osuma... (verannaltani sai uuden kodin ihastuttavan komea, antiikinharmaa lyhty 😉) Kiitos... 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hetki meni tajutessa... :D...Hyvä, että kelpasi! Balanssi pysyi täälläkin. Raahasin taas uutta tavaraa kirppikseltä :/

      Poista
  6. Luonnon eläimillä on nyt pesueet ja emoilla täysi työ hoivata pienokaisiaan. Mökkipihassakin on ollut kiva seurata rauniolla asustavaa kärppäperhettä, ovat varsin vikkeliä liikkeissään. :-) Juhannusruusut kukkii niin upeasti, kohta täälläkin ensimmäiset nuput aukeavat. ~Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli kivikossa yhden talven lumikko. Suoraan sisäänkäynnin edessä. Siilejä näen täällä tosi harvoin. Jäljet ja pari näköhavaintoa kyllä kertovat, että niitä meillä täällä jossain on.

      Juhannusruusu on upea. Kovin niukka kukinta ruusuilla ja syreeneillä. Meillä laulaa vesiletku monta tuntia päivässä. Ei vaan tahdo riittää. Pitäisi olla monta sadetin joka puolella pihaa. Näkyy valitettavasti kukinnassa ja nurmikossa :/

      Poista
  7. Varmasti hienoa kohdata kauriinvasa, meillä näkee kauriita hyvin harvoin. Linnunpoikasten kohtalo on niin riipivää, viime viikolla oli yksi poikanen pudonnut,mutta pesä oli aluskatteen alla korkealla katolla, ei poikasta saanut mitenkään takaisin, emo vei ruokaa toisille eikä pienen elämä voinut jatkua. Monta päivää suretti, vaikka tätä on luonto! Ihania utuisen herkkiä kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä saa olla tosi varovainen, koska sorkkaeläimiä näkee viikottain ja välillä päivittäin. Onneksi olen alkanut tunnistaa kohdat missä ne loikkivat erityisen mielellään yli.

      Mä löysin myös yhden kuolleen linnun. Se oli se selvästi pudonnut jo paljon aiemmin pesästä. Liekö lintuparin ensimmäinen yhteinen pesä. Oli niin huolimattomasti rakennettu. Sellainen heinäläjä. Noi harmittaa muakin aina hirveästi. En yhtään ihmettele sun surua. Oisin mäkin ollut.

      Poista
  8. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin. Erikoisia ja hienoja kohtaamisia.

    VastaaPoista
  9. Jos emo olisi poikaset hyljännyt, niin olisit sitten saanut muutaman lisäsuun ruokittavaksesi ja selvinnyt siitäkin <3
    Tapahtumarikasta viikonjatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin oisin ainakin yrittänyt :D Ei mun sydän henno jättää poikasia :)

      Poista
  10. Ihania luontokokemuksia. Upeasti teillä jo ruusut kukkivat, nupulla vielä täällä näin pohjoisessa. Hyvää kesän jatkoa!

    VastaaPoista

MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig